Arktiset Vetokoirat ry:n tarkoituksena on edistää ja kehittää rekisteröityjen valjakkokoirien työskentelyominaisuuksia, erityisesti kuormanveto- ja valjakkoharrastusta, vaalien rotujen rotumääritelmää ja alkuperää.

Arktisiin vetokoirarotuihin kuuluvat alaskanmalamuutit, grönlanninkoirat, jakutianlaikat, samojedinkoira sekä siperianhusky. Alla lyhyet tiivistelmät roduista ja linkit kunkin rodun rotumääritelmään.

Alaskanmalamuutti

Rotu on lähtöisin Alaskasta, jossa Mahlemiut eskimot käyttivät koiraa kuormanvetäjänä mm. hylkeenpyyntimatkoillaan. Malamuutit vetivät raskaita kuormia pitkiä matkoja hitaalla vauhdilla usein vaikeissa olosuhteissa. Alaskanmalamuutti on yleisvaikutelmaltaan suuri ja voimakas koira ja eräs kaikkein alkuperäisimmässä muodossaan säilyneistä koiraroduista. Alaskanmalamuutin ominta aluetta on raskaan reen vetäminen. Malamuutit eivät pysty kilpailemaan nopeudessa pienempien vetokoirien kanssa edes pitkillä matkoilla, mutta niiden etu onkin kestävyys hyvin raskaiden kuormien vetämisessä ja työskentelyvarmuus äärimmäisissäkin olosuhteissa. Rekikoirana toimivan malamuutin tulee olla paitsi fyysisesti vahva, myös henkisesti sinnikäs ja periksiantamaton. Toisaalta sen täytyy suvaita muita samassa valjakossa työskenteleviä koiria. Lisäksi sen on osattava toimia tarvittaessa myös itsenäisesti, jopa omistajan käskyjä vastaan. Tällainen itsevarmuus on hyödyksi esimerkiksi silloin, jos omistaja usuttaa valjakkoaan vaaralliseen paikkaan kuten heikoille jäille.

Koska sekä malamuutin luonne että ulkonäkö ovat hioutuneet sen alkuperäisen käyttötarkoituksen määrääminä, on rodun jalostuksessa pyritty säilyttämään koiran työskentelyominaisuudet rekikoirana. Alaskanmalamuuttien veto-ominaisuuksia testataan nykyään Suomessa kuormanvetokokeilla.

Alaskanmalamuutin rotumääritelmä (pdf, Kennelliitto)

Grönlanninkoira

Grönlanninkoira on kotoisin Grönlannin kylmimmiltä eli MacKenziejoen, Baffininlahden ja Victoriansaaren alueilta. Pohjoisen kansat käyttivät grönlanninkoiraa vetokoiranaan. Koiravaljakot olivat ainoa mahdollinen kuljetusväline ja lisäksi koirat kantoivat kesäisin taakkoja ja auttoivat ympäri vuoden niin jääkarhunmetsästäjää kuin hylkeenpyytäjääkin, jolle ne etsivät jäältä hylkeiden hengitysaukkoja.

Grönlanninkoira on voimakas pohjoinen pystykorva, rakenteeltaan sopiva ja kestävä jatkuvaan rasittavaan työhön rekikoirana arktisissa olosuhteissa. Luonteeltaan grönlanninkoira on itsenäinen, peloton, ystävällinen, mutta jonkin verran varautunut vieraita kohtaan. Rekikoirana grönlanninkoira on uurastaja, joka suorittaa tehtävänsä ylpeänä ja kärsivällisesti.

Grönlanninkoiran rotumääritelmä (pdf, Kennelliitto)

Jakutianlaika

Jakutianlaika on keskikokoinen ja voimakas venäläinen koirarotu, joka on lähtöisin Sahan tasavallasta Itä- Siperiasta. Saha tunnetaan myös nimellä Jakutia. Jakutianlaika on erittäin vanha rotu (tuhansia vuosia vanha). Jo 1600-luvun kirjallisuudessa jakutianlaikoista oli piirretty kuvia rekikoirana ja vetohiihdossa. Jakutian alkuperäiskansa (Jakuutit) on käyttänyt jakutianlaikoja reki-, paimen-, metsästys- ja vahtikoirana (nykyään metsästys- sekä paimenkäyttö on vähäisempää). Rotu sopii monenlaiseen harrastukseen aktiivisuutensa vuoksi (vaelluskoiraksi, agilityyn, maatilan apuriksi).

​ Jakutianlaikoja käytetään nykyään ylivoimaisesti eniten kaikenlaiseen valjakkoharrastukseen, jossa alkuun pääsee jo kahden tai jopa yhdenkin koiran kanssa, sillä jakutianlaika on melko vahva vetokoira. Yhdellä koiralla vetoharrastusta voi harrastaa vaikkapa suksien tai kicksparkin avulla. Käyttöominaisuudet kuitenkin vaihtelevat paljon yksilöittäin tai sukulinjoittain.

Jakutianlaikan rotumääritelmä (pdf, Kennelliitto)

Samojedinkoira

Samojedinkoira on sitkeä, elinvoimainen ja varmaluonteinen koira, jota Siperian paimentolaiset käyttivät metsästykseen, paimennukseen ja taakkojen vetämiseen.Arktisista juuristaan huolimatta se on sopeutunut hyvin leudompiinkiin olosuhteisiin ja on nykyisin levinnyt jokaiseen maailmankolkkaan. Samojedit ovat aktiivisia koiria. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, leikkiä ja muuta toimintaa. Samojedinkoiraa käytetään edelleen valjakkokoirana.

Samojedinkoiran rotumääritelmä (pdf, Kennelliitto)

Siperianhusky

Siperianhusky-rotu on kehitetty koillis-Siperian alkuperäiskansojen, tsuktsien, korjakkien, kamtsadaalien ja jukagirien koirista USA:ssa. 1900-luvun alussa koiria tuotettiin Beringin salmen yli Alaskaan kilpailutarkoituksiin, nopeisiin posti- ja matkustajakuljetuksiin. Näistä koirista kehittyi siperianhuskyrotu, jonka AKC hyväksyi viralliseksi roduksi vuonna 1930.

Siperianhusky on keskikokoinen ja kevytrakenteinen, arktinen pystykorva, jonka mittasuhteet ja rakenne heijastavat kestävyyttä, nopeutta ja voimaa. Sen huomiota herättävimpiä piirteitä ovat lihaksiston jäntevyys ja liikkeiden joustavuus, jotka ovat välttämättömiä sen kyvylle juosta valjakossa mittaamattomia matkoja lumi- ja jääpeitteisillä rekipoluilla. Se on myös hyvin aktiivinen ja toimintavalmis, mikä yhdessä sen sopuisuuden kanssa tekevät siitä oivan käyttökoiran. Parhaimmillaan siperianhuskyt ovat isossa valjakossa.

Siperianhuskyn rotumääritelmä (pdf, Kennelliitto)

Arktiset Vetokoirat ry Julkinen yhteisösivu